Määränpää tiedossa jo ennen ajokorttia

Vain 16-vuotiaana yläkoululaisena Brita Sjögren tiesi, että hän haluaisi perheyrityksen jatkajaksi. Isä nyökkäsi päätökselle hyväksyvästi, mutta äidillä oli enemmän sulattelemista asian kanssa.

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, armeijan ja opiskelut suoritettuaan, Brita Sjögren itse kertoo, mitä mieltä on päätöksestään.

Suvun renkaanjäljissä

Kun peruskoulun 9. luokalla alettiin puhua jatko-opinnoista, Brita Sjögrenin alitajunnasta nousi esille yksi ajatus ylitse muiden. Hän puhui siitä ensimmäisenä isälleen Markku Sjögrenille.

– Mikäs siinä, isä sanoi. Mutta äidillä taisi olla ajatuksessa enemmän sulattelemista, Brita nauraa nyt, vuosia ja kokemuksia myöhemmin.

Britan pappa Eero Sjögren perusti vuonna 1955 kuljetusalan yrityksen. Yhdeksäsluokkalaisen Britan valinnassa ei siis ollut kyse vain ammatin valinnasta vaan myös halusta seurata suvun renkaanjäljissä.

– Pappa ehti kuolla ennen kuin minä synnyin. Mutta arvostan tosi paljon sitä, että mummu, isä sekä isän veljet Kari ja Pertti ovat jatkaneet työtä myös papan kuoleman jälkeen. Nykyään Karilla ja Pertillä on omat kuljetusliikkeet, Brita kertoo.

Tekevien ihmisten ala

Brita valmistui vuonna 2014 yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja ylioppilaaksi OSAOsta. Sen jälkeen hän on työskennellyt perheyrityksessä armeijavuotta lukuun ottamatta. Tällä hetkellä hän vastaa ajojärjestelyistä ja muista logistiikkaan liittyvistä käytännön asioista sekä muun muassa työvuorosuunnittelusta, palkanmaksuista ja muista yrityksen talous- ja hallintoasioista.

Miltä ala, jolle oma suku on vihkiytynyt, vaikuttaa perheyrityksen jatkajasta tänä päivänä?

– Tämä on sellaisten tekevien ihmisten ala. Työ on vaativaa. Ajo-olosuhteet tuovat omat lisämausteensa työhön, lakisääteiset ajo- ja lepoajat puolestaan haastetta onnistuneeseen työvuoroon.

Parhaat hetket ratissa

Yleisesti ottaen työ on monipuolista ja mielenkiintoista.

– Parhaita hetkiä ratissa ovat varmasti kaikkien mielestä aurinkoiset kesäillat ja kesäaamut, Brita fiilistelee.

Monelle kuljettajalle nelostie on tullut tutuksi jokaista monttua myöten. Työ on myös fyysisesti raskas, ja tilanteet voivat muuttuvat jatkuvasti.

– Nykyisten HCT-yhdistelmien tuleminen Suomen liikenteeseen vaatii kuljettajalta enemmän osaamista ja asennetta työhön. Työmäärä lisääntyy koko ajan, Brita sanoo.

Työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen

Brita on kasvanut kuljetusalalle ja nähnyt alan monet puolet. Hän tietää hyvin myös, mikä merkitys ammatti-ihmiselle on työnantajalla ja tämän luotettavuudella.

Brita pitää erityisen tärkeänä työntekijöiden hyvinvointiin panostamista.

– Työterveyshuollon pitää toimia silloin kun sitä tarvitaan. Me pyrimme myös järjestämään mielekkäitä koulutuksia kuljettajille, Brita summaa.

Ajoneuvot ovat tien päällä koko ajan ja niihin kertyy kilometrejä. Siksi kalustoa uusitaan nopealla kierrolla.

Lähes pakollinen kysymys

Sitten se lähes pakollinen kysymys: naiset kuljetusalalla.

Britan tuntuma on, että naisten määrä alalla on lisääntynyt tasaisesti. Britan luokalta valmistuneista neljä oli naista. Yhteensä opiskelijoita oli noin 60.

Naisten osuus EU-maiden kuljetusalojen työvoimasta on keskimäärin 22 %. Maantiekuljetusalalla luku on 14 %. Pohjoismaissa kuljetusalan työvoimasta naisia on 15 % ja raskaan kaluston kuljettajista 5 %. Tiedot ovat vuodelta 2018.

Britan nuorempi sisko Krista opiskelee yhä. Hän miettii myös, että olisi mukana yrityksen kehittämisessä jatkossakin. Se saa Britan toteamaan pilke silmissä:

– Tämä kuljetusala on tällainen sukuvika.

Tiedot naisten määrästä kuljetusalalla